<$BlogRSDURL$>

Monday, January 08, 2007

Hyvissä ajoin ennen joulua sovin Salmen kanssa, että nyt on minun vuoroni pitää joulun välipäivät vapaata. En ole reissua tai mitään sen kummempaa suunnitellut, mutta tuntuu siltä, että pari vapaapäivää, tai yksikin olisi poikaa. Viikkoa ennen joulua Salmi ilmoittaa pitävänsä "vähän pekkasia pois". Korpela on ostanut Espanjan matkan siskonsa luo, joten arvata sopii, kuka tuuraa.

"Mutta kato mulla on perhe", Salmi puolustelee syytä, miksi hän saa olla puolitoista viikkoa pois ja minä en kahta päivää. Perhekommentin jälkeen Salmi katsoo minua bulldog-silmillään säälien. Hän sai kuukausi sitten tietoonsa, että olen eronnut. Joku saatanan löysähuuli sähköasentaja sen kait möläytti. Salmi piti minulle pelottavan avautumispuheen siitä, miten hän ei koskaan aio itse erota. "Koska se olisi lapsille niin traumaattista!" Joten koska meillä ei ole lapsia, antoi Salmi erolle siunauksensa.

Perheettömyys minun kohdallani tarkoittaa Salmen mielestä sitä, etten tarvitse ylimääräisiä vapaita saati vapaa-aikaa. Minulle voi soittaa työajan ulkopuolella tai viikonloppuisin. Aina Salmi ei kehtaa soittaa, mutta tekstiviestejä tulee sitäkin tiuhempaan, eikä isoja kirjaimia vältellä. Suuri osa asioista on sellaisia, että ne voisivat hyvin odottaa seuraavaan päivään, mutta ymmärtääkseni Salmen omaa stressiä helpottaa tieto siitä, että saa siirrettyä vastuun minulle.

Jos minä olen lomalla, Salmi tuuraa vaan nimellisesti. Huokailee muille, kuinka kauheasti on hommia, mutta huutaa puhelimessa asiakkaille, jotta "Nurmela hoitaa viikon päästä, kun tulee töihin." Eikä katkeruuteeni auta varsinkaan se palaute jonka saan, kun Salmi palaa lomalta:

"Oot taas vähän Nurmela sekoillut. Mä tässä tarkastelen sun tekemisiäs hommia...hehheh".

Reagoin kommenttiin poikkeuksellisesti hiljaisuudella. Salmi nauttii siitä kun hermostun ja olen huomannut oman rauhallisuuteni olevan paras ase puolustukseen. Vaatii hitosti enemmän kanttia säilyttää malttinsa, koska juuri nyt pätkisin Salmea turpaan, jossei tyyppi olisi puhelimen langan päässä.

Niin ja jos ei olisi liki parimetrinen ja sataviiskytkiloinen.

Kertoessani asioista terapeutilleni, pysyy Täti Pyöreä harvinaisen hyvin hereillä. Hän kuuntelee silmät lautasina ja kommentoi lopulta: "Sinä olet työpaikkakiusattu, voisit tehdä kollegastasi kantelun."

Kuljen huvittuneena raput alas kallonkutistajalta kadulle. Ulkona sataa taas vettä, mutta sateenvarjon kaivaminen repusta tuntuu liian työläältä. Käyn erilaisia mielikuvia siitä, millaista vastareaktiota syytökseni aikaansaisi. Näen mielessäni Salmen selittämässä, kuinka minä olen kuvitellut kaiken. Kuinka hän tarkoittaa aina vaan hyvää. Totean itselleni, että tiukan paikan tullen, on parempi irtisanoutua, kuin nolata itsensä.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter