<$BlogRSDURL$>

Monday, December 04, 2006

Unessa tunnen kuinka entisen vaimoni kädet ovat kurkullani. Hän painaa minua pinnan alle. Veden alta näen hänen kylmät, tunteettomat kasvonsa. Hän haluaa tappaa minut ja nyt kuolen.

Haukon henkeä pitkään pimeässä huoneessa. Uni tuntuu herättyänikin kovin aidolta, joten nousen ylös ja lohduttaudun keittiön valolla ja jääkaapista löytyvällä mehulla. Ero on jo setvitty, saan viimeisen laatikollisen tavaroitani itsenäisyyspäivänä. Ehkä se tässä ahdistaakin. Kohtaaminen. Miten selviydyn tapaamisesta ilman, että joudun taas selittelemään lähtöäni.

Olen käynyt jo pitkään terapiassa, enkä tiedä onko siitä yksipuolisesta hölöttämisestä mitään apua. Vatvon samoja asioita ja Täti Pyöreä nukahtelee sotkatuoliinsa. Ja välillä ahdistaa niin paljon, että tekisi mieli huutaa, potkia ja lyödä. Todennäköisesti en jaksaisi edes puristaa kättäni nyrkkiin.

Ja ulkona on pimeää, niin pimeää, että pikkulampullakin valaistussa huoneessa ikkuna toimii peilin tavoin. Ja se mitä näen on kovin surullista katsottavaa, naama turvoksissa, täynnä juonteita. Silmät juuri niin säikähtäneet kuin voi kuvitella hetkenä, kun tajuaa katsovansa tuntematonta peilikuvaansa. Avaan koneen ja ryhdyn lukemaan netistä treffi-ilmoituksia. Tänä yönä ei muutenkaan enää nukuta.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter