<$BlogRSDURL$>

Thursday, November 23, 2006

Tummia pukuja on kuin mormonien kokouksessa. Yhteistyökumppanin bileissä ei montaa naista näy, nämä juhlat ovat tekniikkaa osaaville tai johtoportaalle suunnattu, joten miesvaltaisuuden ymmärtää. Reippaita miehekkäitä kädenpuristuksia. Tuttuja naamavärkkejä, joita en jaksa muistaa. Onneksi on nimilaput, vielä kun onnistuisi lukemaan ne niin, ettei jäisi kiinni.

Ruoka on jouluista ja tympeää, pöydässä istutaan liian kauan, puheet ovat pitkäveteisiä ja muki liian nopeasti tyhjänä. Paikalla on mies kitaran kanssa, mikä hieman keventää tunnelmaa, mutta ihmiset jäkittävät pöydissään ja juovat kovin maltillisesti. Minä en. Ja hetken päästä jopa Salmen kanssa keskustelu tuntuu kivalta. Tänään Salmi ei kinaa kanssani, naureskelee vain leppoisasti ja kommentoi iloisesti :"Voi poikaa...", jos on jostain asiasta eri mieltä.

Ne harvat naiset, jotka paikalle ovat saapuneet, ovat kyllä kiinnostavan raikkaita tapauksia. Yksi istuutuu jopa samaan pöytään kanssani, joten yritän keksiä jutunaihetta. Juuri kun olen keksimässä jotain viisasta sanottavaa, tulee trubaduuri kysymään naiselta, millä kielellä nainen haluaisi laulun kuultavan.

"Ranskaksi", punapää vastaa ja väläyttää valkoisen hymynsä. Mittailen häntä laulun aikana ja totean erittäin hyvärunkoiseksi.

Kun laulu loppuu, kumarran naisen suuntaan ja aloitan rennon sanailun kieli oluen notkistamana:

- Hieno kieli, tuo ranska.
- Niin on. Mä jopa ymmärsin muutaman sanan äskeisestä.
- Mäkin osaan vähän ranskaa, tai siis lähinnä lausua kafeoleet ja sillee.

Nainen hymyilee. Vaikka humalani on jo reipas, näen silti orastavan jähmeyden hymyssä ja tiedän että mahdollisuuteni valloittaa punapää sortuivat kuin korttitalo pienestä tönäisystä. Vakuutun asiasta kun nainen kääntyy keskustelemaan viereisen kaljupään kanssa kitaramusiikin moninaisuudesta.

Vessassa käsiä pestessäni juttelen peilikuvalleni lohduttavia sanoja ja lähden kotiin hyvästelemättä ketään. Raikas ilma tuntuu hyvältä ja päätän kävellä kotiin. Olen varsin mukavaa juttuseuraa itselleni, sillä sätin itseäni ääneen koko matkan. Kotona juon puoli litraa vettä ja oksennan kaksi litraa. Aamulla mietin töihinmenoa ja sitä, olenko pahasti alkoholisoitumassa.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter