<$BlogRSDURL$>

Wednesday, August 23, 2006

Herään niska hiessä hautovassa teltan lämmössä. Hetken luulen että vieressäni on Nti Oinonen, mutta sitten illan tapahtumat tulevat pikkuhiljaa mieleen.

Vierustoveri herää ja sanon käheällä äänellä:

-Taidan mennä omaan telttaan, jottei sukulaisille tule liikaa keskustelunaiheita.

Nainen virnistää, kiittää ja suutelee, kääntää kylkensä ja jatkaa uniaan. En tiedä onko virnistyksessä ironiaa, en kykene sitä nyt edes analysoimaan.

Teltan vetoketjun ääni tuntuu räjäyttävän pääni. Hengitän hetken kontallani raikasta ilmaa, ennen kuin uskallan liikkua. Nurmikko on kostea, maisemassa hento aamun utu. Juhlijat ovat kaikki väsähtäneet, osa nukkuu juhlapaikan talomajoituksessa, osa alueelle pysttämissään teltoissa. Minun telttani on tien toisessa päässä.

Kusi lentää kaaressa heinikkoon, seistessäni tunnustelen piimämäistä makua suussa. Teltasta löydän vajaan vesipullon, nyt kelpaa muovilta maistunut vähän väljehtynytkin litku, sillä särkylääke liukuu nieluun.

Ennen nukahtamista mietin, kuinka paska jätkä olen. En pääse analyysissäni kovinkaan pitkälle, kun kuorsaan jo kohti turvallista paikkaa. Paikkaan jossa unia ei muista ja krapula väistyy.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter