<$BlogRSDURL$>

Monday, July 24, 2006

Yritän parhaani mukaan välttää kaiken maailman kissanristiäisiä, mutta serkun häistä en kuulemma voi kieltäytyä.

Minä en edes voi sanoa tuntevani kyseistä henkilöä. Olemme joskus kakaroina juosseet kilpaa tekojärven rannalla, mutta siitä on vuosia. Niin monta vuotta, etten edes uskalla ajatella. Silloin eväänä oli Mehukattia ja mummon tekemiä porkkanasämpylöitä. Ja poijujen toisella puolella oli sitä kiellettyä äkkisyvää mustaa vettä. Joku väitti, että siellä oli virtauksia, jotka veivät pikkulapsia järven pohjaan.

Nyt ilma on yhtä helteinen kuin lapsuutemme kesinä. Häissä on sukulaisia, naama meinaa hymyillessä krampata.

-Terve, terve, kiva nähdä.

Tutut kysyvät töistä tai siitä, asunko vielä Helsingissä. On kai kirjoittamaton sääntö, että eroista ei jutella kuin asianomaisen selän takana. Ja mitäpä sukuni voisi kommentoida? He tapasivat Vaimoni hääjuhlissamme, sen jälkeen satunnaisesti jossain kemuissa. Silloinkaan tämä ei pahemmin jutellut, särpi kakkua kärsivän näköisenä ja sihahteli hampaittensa välistä, josko kotiin jo.

Pikkupojilla on ruutupaidat, sukulaismiehillä vaaleat puvut. Serkku jännittää selvästi. En halua muistella omia häitäni, en nyt. Haen lisää boolia. Joku iäkkäämpi herra on pukeutunut tummaan ja töpöttelee tuon tuosta nessulla otsansa hikikarpaloita. Naisilla on korkokenkiä ja osa niistä varmaan ensikertalaisia piikkareissaan, sen verran epävarmalta liikkuminen näyttää. Illalla horjuminen lisääntyy boolin ansiosta, naisten posket rupeavat punottamaan, huulipuna katoaa lasin reunaan.

Tanssin nuoren naisen kanssa hetken, sanon siinä suu melkein korvassa, että täällä on liian kuuma. Nainen nappaa minua kädestä ja pihalla sytyttää tupakan.

-Poltatsä?
-Ei kiitos. Olen lopettanut.
-Hieno ilta
-Niin on. Tosi hieno.
-Kesäyöt on niin upeita.
-Ja auringon nousut.
-Mä aion valvoa, jotta näen auringon nousevan.
-No niin mäkin sitten.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter