<$BlogRSDURL$>

Wednesday, May 17, 2006

Salmi on antanut minun olla rauhassa. Syykin on selvinnyt. Hänellä on sukset ristissä talouspäällikkö Leppälän kanssa. Salmi on ottanut minut kaverikseen parjatessaan Leppälää.

-Se tyyppi on täysmulkku!
-Ai jaa.
-No näitsä sen viestin. Eikö ollutkin selvää vittuilua?
-Ööö..siis mikä?
-Sitä, mitä se sanoi asiantuntijuudesta. Että mä voisin asiantuntijana selvittää asiaa.
-Mä en tajunnut sitä vittuiluna. Mun mielestä se oli pikemminkin käden ojennus.
-Vittuili se. Se on just tommonen. Perkeleen filosofi, että mä inhoan sitä!

Minusta Leppälä on hyvä tyyppi. Hänen kanssaan asiat ehkä kulkevat hieman verkkaasti, mutta tyyppi malttaa myös kuunnella, mikä on johtotasolla välillä harvinaista. Minut kutsutaan johonkin tyhjänpäiväiseen myyntipalaveriin, jonne matkaamme autossa. Leppälä ajaa Salmi istuu pelkääjän paikalla. Leppälä koettaa jutella mukavia.

-Niin sullahan on Salmi kaks poikaa.
-Joo. Isänsä mittaisia jässiköitä. Toinen harrastaa painonnostoa, toinen käy keilaamassa. Eikö sullakin ole poika?
-Joo. Ihan aikuinen jo.
-Mitäs se?
-Se on totaalikieltäytyjä ja asuu kommuunissa. Ollut lapsesta saakka semmoinen älykkö ja periaatteellinen tyyppi.

Leppälä puhuu lapsestaan ylpeydellä ja rakkaudella kuten isän kuuluukin. Sävy jää taka-alalle, kun tarkkailen Salmen reaktiota. Hän vilkaisee peilin kautta minua voitonriemuisena, kuin olisi saanut alleviivauksen sille, ettei Leppälästä ole mihinkään.

Eihän se osaa edes kasvattaa pojasta miestä.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter