<$BlogRSDURL$>

Tuesday, April 25, 2006

Ilma on sisällä nihkeää. Ihmisten kasvot kiiltävät, niissä on kevään tuomaa uhmaa. Peltonen puhuu, mutta minä en kunnolla keskity, katson selän kaaria ja farkkujen takataskuja baaritiskin luona.

"Mites Nurmela duunissa? Vieläks se pönöttäjä jaksaa kiusata?"
"Siellähän se. Mut selviteltiin vähän asioita ja nyt on ehkä vähän helpompaa. Mut ihan liikaa töitä."
"Nykyään töitä joko on helvetisti, tai sit ei ollenkaan."
"Onneks on kevät."
"Ja kaljaa tuopissa."

Olut on kylmää, mutta jotenkin väkevää, mielessäni työstressin innoittama pikakännäys. Muutama paukku, jos tämä liemi ei mene. Hyvä homma.

Peltonen heittää hävyttömyyksiä ohikulkeville naisille, ne vaan tirskuvat. Minua vetelisivät turpaan, mutta äijä on jotenkin nallen oloinen, ei sille kukaan osaa suuttua. Ja kyllä se osaa herkistelläkin. Loppuillasta otetaan jekkupaukkuja ja Peltonen kysyy:

"No Nurmela, ooksä onnellinen?"
"Kai...kyllä oon. "
"Ihan oikeesti?"
"No kyllähän mua työt vituttaa ja yksityiselämän puolella asiat voisivat olla paremminkin, mutta siihen nähden mitä olotila oli avioliitossa, niin pitkällä ollaan. Etkö sä ole?"
"Kyl mäkin periaatteessa", Peltonen sanoo ja horjahtaa hieman. Väistän turvallisesti varpaani hänen läheisyydestään ja annan miehen jatkaa.
"Mut tietsä Nurmela, mitä mä kaipaan?"
"No mitä?"
"Sitä kun oli kuustoista. Silloin oli niin harmitonta ja uutta kaikki. Tietsä."
"Joojoo."
"Pussailua."
"Täh?"
"Sitä kun tyttöjen kans pussailtiin ja se oli se juttu. Et pääs pussaamaan. Sitä fiilistä mä kaipaan."
"Kukapa ei."

Humala ei tunnu nousevan päähäni. Väsymys painaa ja haukotus tunkee sanojen keskelle. Peltosella vauhti on päällä, se haluaisi tanssiravintolan puolelle ja päättää viedä muutaman mimmin sinne mukanaan. Minä jätän väliin, ylitän tien sivuilleni vilkuilematta. Päätän tuulettaa tupakansavun kävelemällä viileassä ilmassa kotiin.

Kotona peitto syleilee kuin nuori morsian.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter