<$BlogRSDURL$>

Monday, August 29, 2005

Salmen silmien ympärillä on tutut renkulat. Se on taas valvonut yötänsä. Puhuu ihmeen rauhallisesti, kun toteaa:

"Nämä hommat ovat sitten jatkossa sun vastuullas."

Vihdoinkin, ajattelen, mutta tyydyn nyökkäämään Salmelle ja annan sen hoitaa asian niin kuin sille parhaaksi sopii.

"Mähän kato näin tän jo aikaa sitten. Sun työnkuvas siis. Että vähemmän kenttätyötä ja asennusta, sun tulevaisuutes on tolla mobiililla puolella."

Nyökyttelen, Salmi on tyytyväinen jos olen samaa mieltä.

"Mutta kauheasti sulle kyllä tulee hommia...", jatkaa Salmi ja puistelee päätään säälivästi. Sillä on taas se saatanan isovelikyyläys päällä, rullaa tuolillaan lähelle ja lyö käsiään reisiinsä korostaen huolta ja tuskaa.

"Voivoi miten mahtaa Nurmela jaksaa...."

"No semmoista tämä näemmä on", kommentoin ja mietin, joko voin liueta huoneesta pois. Salmi tuijottaa tiukasti ja näen että se haluaa taas keskustella vakavasti. Voi helvetti. Annan periksi ja istun pöydän kulmalle. Salmi avaa suunsa:

"Huomasiksä mitä mokia sulle oli tullut?"

"Mitä mokia?"

"Sulta oli jäänyt tekemättä hommia..."

"Nii...niin! Siis kesken. Mulla oli jäänyt tuo työ kesken. Ei se mikään moka oo."

"Hommat on hoidettava loppuun."

"Toki, mut just silloin tuli kiire keikka muualle."

Salmi katsoo minua kuin avantoon uponnutta koiranpentua. Huokaisee äänekkäästi ja toteaa sitten ykskantaan:

"Et oo Nurmela viime aikoina tehnyt mitään muuta kuin mokia. Kaikki mitä oot tehnyt sinä aikana kun minä olin lomalla on tehty väärin."

"Täh?"

"Niin. Katsos mä vähän tutkin noita sun lappujas ja lippujas. Mä oon vähän huolissani susta. Sulla menee kaikki pieleen."

Tuijotan työkaveriani epäuskoisena. Tiedän hyvin, että olen tehnyt huolellista työtä. Ehkä pari hommaa on jäänyt päättämättä, mutta ottaen huomioon tehdyn työmäärän, on onnistumisprosentti aika kova. Olen juuri aikeissa kinata aiheesta ja sanoa sille saatanan imbesillille, että jos sillä ei ole muuta tekemistä kuin tutkia mun duunejani, niin johan on helvetti. Sitten päätänkin kommentoida tavoistani poiketen:

"Niin varmaan"

"Mitä?"

"Että ihan kaikki on mennyt pieleen. Ja tosi kiva kun tarkastit, sulle tuli siitä kyllä varmaan aika lailla ylimääräistä työtä..."

Salmi tuijottaa minua epäuskoisena. Normaalisti se olisi saanut ruveta tappelemaan kanssani. Minulla on kasvoillani hillitty jeesushymy. Konsernikyttääjällä ole aavistustakaan siitä kuinka tosissani olen, joten se jää sanattomaksi.

Kerrankin.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter