<$BlogRSDURL$>

Tuesday, November 30, 2004

Aamulla matkaan kiireessä konferenssipullalle tuntemattomalla bussilinjalla. Kun autoa ei ole, täytyy luottaa siihen, että bussikuskit tietävät, minne ajaa. Uppoudun lukemaan ilmaislehteä havahtuakseni siihen, etten ole lähelläkään sitä määränpäätä, mihin olin matkalla.

"Ajetaan päättärille vaan. Mä lähden sielt sit kohta takaisin. Ei täällä muita busseja kulje. Mihin sun piti päästä?"

"Ei sen väliks. Olen jo myöhästynyt."

Istahdan takaisin paikalleni ja aloitan puolen tunnin sight seeingin rospuuttokelin harmentamaan teollisuusmaisemaan. Huomaan hetken päästä, ettei edes kauheasti vituta.

Ilmoitan mobiiliteitse, etten tule paikalle. Näprään niskavilloja, katselen maisemia, enkä ajattele mitään.

Ensimmäistä kertaa miesmuistiin, minulla ei ole kiire.

Friday, November 26, 2004

Odotamme pehmeillä penkeillä tuotepresentaation alkua, kun huomaan Salmen tuijotuksen.

"No mitä?" , ärähdän. Sillä on semmoinen mairea hymyntapainen kasvoillaan, mikä kertoo, että se on saanut päähänsä taas jotain.

"Onks sulla uus auto?"

"Ei. Kuinka niin?"

"No kun oot niin tyytyväisen oloinen. Susta oikein paistaa semmoinen...miten mä nyt sanoisin... no...tyytyväisyys!"

"Kai mä olen nukkunut riittävästi. Saahan sitä olla välillä hyvälläkin tuulella."

"Et kai perkele Nurmela ole saanut palkankorotusta? Jos sä saat, niin munkin tulee saada. Paljonkos sä tienaat muuten nykyään?"

"En ole saanut palkankorotusta. "

Sopivalla hetkellä puhuja astuu korokkeelle ja yleinen pulina lakkaa. Puhuja on paksupohkeinen nainen, joka saarnaa tylsällä äänellään tietoyhteiskunnan uusista tuulista kuin pappi synnistä puolikuuroille mummoille. Kun slide kertoo globaalista tilanteesta, kuuluu vierestä raskas hengitys.

Salmi nukkuu.



Tuesday, November 23, 2004

Kadut ovat täynnä valkoista töhnää, kylmä kiristelee kaupunkilaisten kasvoja ja ihmiset näyttävät hämmentyneiltä nietosten keskellä. Minä kävelen lumisateessa, enkä koskaan ole tuntenut näin.

Olen samalla kuollut, samalla enemmän elossa kuin koskaan.

Tuntuu siltä, kuin olisin ollut kiviröykkiön alla vuosia. Nyt kivet on poistettu, mutta painaumat tuntuvat yhä. Suussa sammalta ja multaa.

Menen kauppaan, ostan pikaisen harkinnan jälkeen itselleni villapaidan. En edes tarvitse villapaitaa. Takkini on riittävän lämmin, mutta joku pakottaa minut ostamaan. Jotain. Ja koska villapaita osuu eteeni, suoritan oston ja poistun tyytyväisenä, ikään kuin osoittaisin tällä järjellisyyteni. Että kun kykenen tekemään järkeviä hankintoja, jaksan ostaa jugurttia ja hakea pizzeriasta evästä, olen siten järjissäni.

Että päätökseni on hyvä, vaikka syyllisyyteni raskas taakka. Siitä muistuttaa villapaidan kutittavat resoorit ranteissa.

Monday, November 22, 2004

Istun autossa hetken, ennen kuin nousen ylös. Näen ikkunasta, että vaimo on kotona.

Pelottaa niin, että oksennan kohta.

Jokainen porras tuntuu korotetulta, reisissä ei ole voimaa. Sydän tykyttää kurkussa.

Mun on tehtävä tämä nyt.

Sanon kai jotain ovella, vaimo istuu sohvalla, televisio mainostaa Elisan laajakaistaa. Istun viereen ja sohvan päälle aseteltu kangas valahtaa selkänojalta. Hän näkee minusta, ettei kaikki ole kunnossa. Nojaan kyynerpäillä polviini kädet suun edessä tärisevät holtittomasti, mutta saan sanottua:

"Mun...on pakko lähteä nyt pois. Ainakin vähäksi aikaa."

Vaimo katsoo järkyttyneenä, kysyy, että hetikö lähdet. On omituisen rauhallinen, menee eteiseen. Kuulen henkarin kolahduksen takin siitä irrotessa ja oven sulkeutuessa meinaan romahtaa.

Pakkaan laukkuuni jotain vaatetta, suihketta kainaloon ja parranajovehkeet.

Autoni avaimet jätän keittiön pöydälle.

Friday, November 19, 2004

Se alkaa jo aamulla. Ensin ilahdus siitä, että on viikon viimeinen työpäivä, sen jälkeen ahdistus. Saunailta anoppilassa. Ostosreissu lauantaina jättimegaperkeleeseen. Sunnuntai puutuneisuutta ja kinastelua, ahdistusta tulevasta viikosta.

Törmä soitti. Avauduin. Vähän.

"Saatana sä oot Nurmela ihan pullaa."

"Täh?"

"Siinä sä nuriset ja uhoat, kuitenkin löydät ittes tänä iltana anopin saunanlauteilta. Sitten oot sopinut taas seuraavan risusavotan tai vähintään kannat jonkun puolitutun huonekaluja jonnekin."

"Ei kun nyt tää loppuu."

"Niinhän sä sanot."

"Nyt tää loppuu oikeesti. Ainakin vähäks aikaa. Sä oot lähdössä reissuun ja lainaat mulle vähäks aikaa kämppääs. "

Langan toisessa päässä kuuluu kun joku rekan kokoinen ajaa kadulla ohi. Törmä on vielä tovin hiljaa, mutta lopulta tokaisee:

"Okei. Tuutsä hakee avaimet?"

Monday, November 08, 2004

Aamulla koen herkän hetken kun konttorille kulkiessani edessä oleva sytyttää tupakan. Haistan katsomatta, että mentolsavuke syttyi tulitikulla. Se jääkin ainoaksi havainnokseni. Pidän hetkeä muistoissani kuin aarteena, nykyään kaikki on puuduttavaa massaa ja samaa hämärää harmautta.

En maista.
En kuule.
En näe.
En uneksi.
En tunne.

Radio kertoo auringon nousevan kymmentä yli kahdeksan ja laskevan jo neljän aikoihin.

Se tietää lisää suolaa ahdistussoppaani.

Tuesday, November 02, 2004

Kun poikaporukka järjestää bileet, ei juomisista ole pulaa. Äijillä on ikää kuitenkin sen verran, ettei ihan hirmuiseen tahtiin uhmalla vedetä, vaan siemaillaan jopa viiniä makuaistit herkkinä.

Pari tuntia sovitusta myöhässä tulee Törmä paikalle. Sillä on muovikassillinen kiliseviä ja hymystä tulkkaan, että se on jo aika soosissa.

"Otatko viiniä?"

"Ei, kato mä oon ihan olut-linjalla vaan"

Törmä on puolisen vuotta sitten eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään. Nyt se elää villiä poikamiesvaihetta (tai taisi elää sitä jo parisuhteensa aikana).

"Mitä kuuluu?" Huomaan kysyväni

"No mitä tässä. Töitä helvetisti. Mulla on pakettiauto."

Joo niin on. Mähän näin sen viimeks.

Törmä kertoo tapaamastaan naisesta, siitä miten piti vaan pitää hauskaa ja toinen ottikin homman vakavasti.

"Se soittelee mulle, et koska nähdään, mutten mä halua suunnitella. Mä elän niinku spontaanisti."

Puolen yön maissa Törmä menee tunniksi tupakalle. Puhuu puhelimeen ja sytyttää horjuen uutta röökiä. Mennään lopuksi vielä baariin, jossa Törmä kääntyy puoleeni:

"Hei Nurmela, mul on tietsä nykyään paku."

"Nii."

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter