<$BlogRSDURL$>

Tuesday, August 31, 2004

Työnkuvien vekslailu jatkuu. Saan kuulla Salmelta, että hänelle tulisi muutama alainen lisää. Näen tyypit aamukahvilla ja kysyn varovasti:

"Mitäs oisitte mieltä, jos saisitte Salmen esimieheksenne?"

"EI VITTU! Älä viitti pelleillä, sitäkö ne nyt meinaa?"

Vedän sanojani takaisin, sanon, etten muka tiedä mitään. Kunhan spekuloin. Porukka rentoutuu hetkeksi, voisilmäpullia nakerretaan tovi hiljaisuudessa, kunnes tiimin pitkäaikaisin puurtaja toteaa murusia siirrellen:

"Jos Salmesta tulee mun pomoni, niin mä irtisanon itseni samantien."

Kahden tunnin päästä asia julkistetaan. En tiedä ketä tässä eniten säälin, Salmea vaiko tulevia alaisia.

Thursday, August 26, 2004

Viileässä kokoushuoneessa on valtava pöytä ja isolle tussitaululle on joku piirtänyt spriitussilla ikuisia kaavioitaan.

Pomo on juuri lausunut julki, että haluaisi minut hoitamaan aluetta, joka on aiemmin ollut Salmen vastuulla. Salmen ääni värisee, silmät ovat kuin tukehtumassa olevalla kultakalalla. Valtava rintakehä nousee ylös ja alas Salmen puuskuttaessa:

”Mitä tämä muuttaa, että Nurmela hoitaa homman? Mitä? Mitä? No sano?”

Pomo ei pääse lauseessaan kolmea sanaa pidemmälle, kun Salmi puhuu päälle. Lopulta salmi ottaa taulutussin ja rupeaa kirjoittamaan epäselvästi kaavioiden päälle listaa.

”Tässä on aika iso homma. Te ette tajuakaan kuinka iso. ”

Listaan tulee erinäisiä työtehtäviä, kun kommentoin jostain, että tuota olen tehnyt nytkin, hyökkää salmi sanoillaan vastaan:

”Et siinä määrin kuin minä. Mulla on kuule semmoisia omia juttuja, joista sä et tiedä mitään.”

”Mikset koskaan kerro niistä?”

”MIKSET SÄ PUHU SUN HOMMISTA?”

”Mistä mä en nyt ole puhunut?”

”NIIN JA MISTÄ MÄ EN OLE PUHUNUT?”

Salmen ääni jylisee, silmät punottavat loukkaantuneena, kuin lapsella jolta vietiin lemmikkihamsteri ja pleikkari samanaikaisesti pois. Se on helvetin vihainen. Minua rupeaa mietityttämään, voisiko Salmi vetää kollegaansa turpaan pomon silmien alla.

Päätän olla hermostumatta, mutta huomaan olevani järkyttynyt Salmen käytöksestä. Arvaamaton. Se kaveri todellakin on arvaamaton. Jos joku asia muuttuu, on se Salmesta niin pelottavaa, ettei hän kykene sitä käsittelemään, vaan menettää kontrollin, huutaa ja raivoaa. Sataviiskytkaks kiloa massaa heiluu edessä, karhuntassunkokoinen kämmenselkä lyö pöytää. Kyllä siinä kovemmallakin jätkällä rupeaa pää painumaan alas.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Salmi kääntää taas kelkkansa:

”Itse asiassa, olisikin helvetin hyvä, jos Nurmela rupeaisi hoitamaan näitä hommia. Tässä on niin paljon työtä, että mä olen helvetin helpottunut päästessäni näistä eroon.”

Hän kääntää myhäilevän päänsä ilkikurisesti minua kohti ja sanoo Pomolle:

”Niin, Nurmelaahan pitää aika lailla kouluttaa tässä asiassa, mutta eiköhän se mun opastuksella selviä.”

Jotenkin minulla on tunne, ettei tästä hyvä seuraa.

Tuesday, August 24, 2004

Ikeassa ihmisten tarkkailu on minulle suurta huvia.

Tuossa nuoripari, tyttö koeistuu tuolia, poika silittää pöydän pintaa. Katsovat toisiaan, silmissä hehkua "Otetaaks tää?" "Joo."

Iäkkäämpi pariskunta, vaimo ikuisella dietillä, vaaleat hiukset permanentattu, lakkapilvi tuoksuu kauas. Mies orpona kantaen suurta lastia, nainen keskittyen servettien valitsemiseen.

Äiti ja tytär, kuin samasta muotista, molemmilla vahvat jalat, kaartuva lantio ja ylväs ryhti. Suu tiukkana viivana, tietävät mitä hakevat, eivät paljoa puhu.

Boheeminoloinen pariskunta, naisella uskomattoman iso luonnonkihara tukka, jonka on kesyttänyt muutamalla pinnillä nutturantapaiseksi, ostavat karkeapuista hyllykköä, paljon säilytystilaa. Heillä on varmaan runsaasti kirjoja.

Kaksi naista, säntäilevät tuon tuosta, nauravat lujaa, välillä vakavoituvat keskustelemaan: "Ei suhdetta voi päättää puhelimessa, teidän on tavattava vielä!"

Lastauslaiturille ajaessani naiset pakkaavat tehokkaasti autoaan, hymyilevät ruuhkasta huolimatta. Sovitellessani naulakkoa takakonttiin kuulen vielä naurun kuorruttamana:

"Mutta nyt sulla on ihana keittiönpöytä. Et sä mitään miestä tarvitse!"

Wednesday, August 18, 2004

Kostamo ja Kilpelä ovat osaston majakka ja perävaunu. Ne käyvät yhdessä kahvilla ja syömässä, paskallekin tunkisivat varmaan samaan aikaan, jos osastolla olisi enemmän vessoja käytössä. Ulkomaan komennuksilla K&K ottavat ilon irti koko rahalla. Kun soitan tiedustellakseni työasiaa, vastaa Kilpelä nasaalillaan:

"Keukeukeu! Nurmela! Mitä homooo?"

Yritän selittää asiaani, mutta Kilpelä jatkaa:

"Älä jätkä viitti, täs on jo aamujägerit otettu ja halvalla kaljalla jatketaan. Relaa säkin joskus."

Kundit saavat kännäämisestä huolimatta duuninsa tehtyä, mutta paluumatkan juhlinta riistäytyy taas käsistä. Seuraavana päivänä paikalla töihin saapuvat tutisten ja vaisuina Kostamo ja tunnin päästä Kilpelä.

"Vittu kun tulee paha olo kun vetää neljä päivää soppaa."

Lounastauolla juorutaan, että Kilpelä oli sammunut ensin kotipihalleen, mistä Kostamon piti kantaa se sisälle.

"Sama juttu silloin kalareissulla", joku muistelee "Kilpelä veti litratolkulla viinaa ja sammui veneenpohjalle. Ei herännyt korsto, vaikka sade raiskasi naamaa."

Huomenna olisi ilmaisen viinan bileet, jonne kaksikko K&K suuntaa "Kunhan tästä toivutaan".

Mietin parhaillaan hyviä tekosyitä poisjääntiin.


Thursday, August 12, 2004

Salmi on ollut isojen herrojen kanssa palaverissa. Sillä on meneillään projekti, jonka toteuttamiseen voisi ottaa muitakin osaajia, mutta on pitänyt homman tiukasti itsellään.

"Talouspäällikkö vittuili mulle", Salmi ruikuttaa.

"Se loukkas mua todella pahasti. Puhui siihen sävyyn, etten mä ymmärrä näistä asioista. Mä en ole ennenkään tykännyt siitä enkä kyllä tykkää nytkään."

Sanon, että ehkä talouspäällikkö meinasi, että joissain osa-alueissa voisi käyttää lisänä muita asiantuntijoita, mutta Salmi ei ota kuuleviin korviinsa.

"Se on ihan mulkku äijä. Liian älykäs. Helvetin vaarallinen tyyppi tommonen älykkö."

Aiheesta eksytään toisaalle ja havahdun kuuntelemaan, kun Salmi kommentoi:

"Puhuttiin me sunkin työnkuvasta."
"Mitä?"
"No eeeii, kato...eihän sulla mitään muutoksia tule. puhuin kato sun puolesta."

Uskomatonta. Salmi se ottaa krediitin tekemättömästäkin.





Monday, August 09, 2004

Aamulla Salmi on intoa täynnä. Se on ensimmäisellä työviikollaan pitänyt pekkaset pois ja tehnyt vain puoltoista päivää hommia. Onneksi se on hyvällä tuulella (vatsa on kasvanut taas kesän herkuista, voi jumalauta, että voi ihmisessä olla ihraa!), väistän liiat kysymykset kyselemällä muka kiinnostuneena sen grillijuhlista.

En kerro Salmelle juuri mitään. En viikon paratiisiretkestäni tuliperäiselle saarelle, jossa mezeillalliset kiskoivat nautiskelemaan ja olut oli pehmeää. En keskusteluista vaimon kanssa. En umpikänneistä mökillä enkä appivanhempien talonmaalauksesta.

Kahvitauolla seison nihkeässä paahteessa betonipihalla. Olen melkein jo selviytynyt ensimmäisestä työpäivästä.

Melkein.


This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter