<$BlogRSDURL$>

Tuesday, June 29, 2004

Päivä ilman omaa autoa tekee matkustamisen jännittäväksi. Bussin ikkunasta on aikaa tuijotella maisemia.

Harmi, ettei ole helle.

Viereisen toyolootan kojelaudan päällä on rivi C-kasetteja. Ikkuna on raollaan ja reunan yli roikkuvassa kädessä on filtteriin palanut savuke. Silti viiksekäs lippalakkipää imuttaa vielä sauhuja.

Peilissä on tapojen mukaisesti karvanopat ja kaksi Wunderbaumia. Kasettimankassa on kasetti sisällä ja joku ledi vilkkuu. Jos kuulisin musiikin, se olisi taatusti Popedaa.
Kuskilla on ruudullinen paita, ne on tulleet varmaan jostain Muhokselta työmaakeikalle.

Bussiin astuu nuori punapää kohtuullisen tiukoissa farkuissa. Silmissä on jotain sirkeää, katse viipyilee pitkään.

Seuraavalla pysäkillä joku plingaa nappia viime tingassa ja kuski painaa jarrua yllätyksekkäästi. Liu´un penkiltä kohti etummaista ja lyön polveni peräänantamattomaan metalliosaan. Kipu näkyy kiteinä kun suljen silmät, toivon, ettei polvelle käynyt vanhanlaisesti.

Riittää joukkoliikenne taas vähäksi aikaa.

Monday, June 28, 2004

Kysyn Salmen mielipidettä työasiassa. Äijä kiskaisee paperin kädestäni ja sanoo:

"Mä hoidan tän."

"Etkä hoida. Mä olen luvannut vastata tolle tyypille. Kysyin vain sun mielipidettäs."

"Ai kylläpäs sitä ollaan kireenä heti jussin jälkeen! Oliko vaimo pyhät suu nurin päin vai mikä miestä nyppii?"

En vastaa mitään. Helvettiäkös sotkeutuu hommiin, joihin kysyn vain neuvoa. Katson Salmea kommentoimatta. Se alkaa höpöttämään työasioista ja samalla heiluttelee puhuessaan polviaan, siten että jalat ovat harallaan, jalkaterät lattiassa. Yhteen auki. Yhteen auki. Yhteen auki. Grilliruoasta turvonnut vatsa hölskyy ees taas. En kuule enää sanoja, näen vain ison ihravatsan valkoisen t-paidan läpi.

Tulee kiire kahviautomaatille.

Wednesday, June 23, 2004

Ennen osastopäällikön lomaa on syytä katsella kalvoja ja kokoontua pienryhmiin. Joukko aikuisia istuu ylimitoitetussa tilassa ja tuijottaa pylväitä.

"Tämän mukaan on stressi vähentynyt viime vuodelta. Yhteistyö ja esimiesten kunnioitus on tosin saanut surkeat arvosanat. Niihin meidän tulisikin nyt miettiä yhdessä ratkaisuja."

Talouspäällikkö pyytää jotain slaidia uudestaan. Keskustelee tilastotieteestä ja kommentoi aktiivisena. Mietin, kiinnostaako sitä ihan oikeasti tällainen yleispätevä diibadaaba. Talouspäälliköllä on laatikkorillit, vaalea iho ja pilkistävä päälaki. Sen vino hymy luo epäluotettavan olon ja joskus humalassa se surkutteli, kun vaimo pitää sitä ihan "ryhdittömänä tapauksena". Talouspäällikkö ei osaa kertoa yhtään vitsiä -korjaan "anekdoottia"- niin, että joku muu kun se itse nauraa. Mietin, millaista olisi olla hänen prässihousuissaan. Pelata golffia idioottien kanssa ja istua risteilyllä Salmen vieressä. Elää kiukkuisen naisen kanssa, jonka suu on nurinpäin ja naama rusinana.

Syökö talousjohtaja vain ituja? Juoko se aamukahvinsa jostain typerästä mukista, jossa on joku it-alan vitsi? Muistaako se lapsensa syntymäpäivät? Koska se on viimeksi saanut? Vaatiiko se vaimoaan lajittelemaan sukatkin värien mukaan? Onko sitä kiusattu koulussa? Käykö se...

"Nurmela, onko sulla tähän asiaan lisättävää?"

"Öh tuota..."


Thursday, June 17, 2004

Salmi näyttää entistä lihavammalta. Kun hän istahtaa tuoliin, kuuluu risahdus ja sadattelua.

"Voi perkele! Housut repes taskun kohdalta! Joku on menny säätään mun tuolini käsinojia kapeammalle."

"No en minä ainakaan."

"Varmana on säädetty. Eihän tähän väliin perse mahdu! Kuka on mennyt koskemaan mun tuoliini?"

Korpela tuijottaa Salmea mykkänä, se ei varmaan edes osaisi säätää käsinojia. Jatkan papereiden tutkimista kommentoimatta.

"Kai mä sitten olen lihonnut. Nää on jo toiset samettihousut kun repeävät taskun kohdalta."

Salmi kaivelee käsinojansäätöä jostain tulolin alta ja ähisee. Kun se saa vihdoin tuolin mitoilleen, alkaa työrauha.

Hiljaisuutta katkoo ajoittain ääneen mutiseva Salmi ja narahteleva toimiston tuoli.

Käsinojat säädetty maksimileveydelle.

Valtakunnassa kaikki hyvin.


Wednesday, June 16, 2004

Aamukahvin ääressä Salmi puhuu kuuluvalla äänellä stressistä.

Siitä, kuinka välillä on niin kiire, että sydämestä ottaa ja henkeä ahdistaa. Kuinka aina lomalle lähtiessä on ensimmäisen viikon sairaana. Meinaan paljastaa ääneen, ettei Salmella ole kiire. Että se piilottelee pöytälaatikossaan keikkoja, jos joku kysyy siltä työjonosta. Että se sanoo asiakkaalle toimitusajaksi viikon, vaikka homma hoituisi seuraavassa päivässä. Salmi jatkaa:

"Mä olen nykyään ratkaissut asian niin, etten ota mitään hommia vikalle työviikolle."

Joku mainitsee, ettei se ihan niin vain käy, että töissä tarvitsee kuitenkin tehdä hommansa. Salmi ei ole kuulevinaan, vaan kumartuu lähemmäs ja puhuu nyt kuulijoilleen hiljempaa:

"Mä en suostu palavereihin lomaa edeltävällä viikolla. Puhelimen siirrän vastaajaan viimeistään torstaina ja meileihin laitan autoreplyn jo alkuviikosta. Perjantaina käyn kahvilla ja katon ikkunasta ulos!"

Kun Salmelta kysytään, kuka hänen hommiaan hoitaa, virnuilee hän ovelasti ja paukauttaa minua voimalla harteille.

"Nurmela tietenkin! Nuoret jatksaa painaa, kun me vanhat otetaan rennosti!"

Salmen nauru raikaa, mutta kuulijakunta katsoo hiljaisena. Kun Salmi poistuu pöydästä, ilmaisevat muut osanottonsa.

Turha vielä. Tuokaa sitten kukkia haudalle.


Monday, June 14, 2004

Videotykki heijastaa matsia, edessä on tuoppi viileää juomaa. Kaveriporukka on vuosien takaa tuttua, kaikilla elämäntilanne enemmän tai vähemmän ahdistava. Työkiireitä, avioeroja, kasvavia vyötärömittoja.

Kännäyksessä on uhmaa, Peltonen puhuu vain kirosanoin ja minä selitän tavoistani poiketen taktiikkaa Portugalin osalta ja jotain uskomatonta skeidaa siitä, miten pojat pitäisi psyykata kotikentän matsiin.

Lämpö nousee kattoon, fiilis kuin ulkomailla, naisiakin näkyy muutama. Niillä on tiukat futisaiheiset paidat päällään, eivätkä ne väistä katseita.

Suurin osa katseista on suunnattu screenille.

Matsin jälkeen jatkamaan toiseen paikkaan, jonka sisustuksesta ei jää mitään mieleen. Liian myöhäisellä junalla kotiin, asemalla pakko kurottaa laiturin yli ja heittää liika juoma raiteille. Käsi painaa takinlievettä kohti vatsaa, ettei tuotetta roisku vaatteile ja pää työntyy pitkälle eteen, jotta kengät säästyvät.

Sentään on aikuinen mies oppinut oksentamaan.

Friday, June 11, 2004

Korpela ei osaa olla hiljaa. Se vaivaantuu ilman small talkia. Minä kiusaannun siitä, kun Korpela kysyy aina samat asiat. Kun aikoinaan ensimmäisiä kertoja tapasimme, kerroin Korpelalle silloin harrastavani lenkkeilyä. Joskus keväällä taas paljastin autonvaihtosuunnitelmat. Korpela aloittaa aamulla aina ensimmäisellä kysymyksellä:

"Nooo...jokos oot löytänyt auton?"

Sen jälkeen käydään samat autokeskustelut. Aina. Seuraavalla hiljaisella hetkellä Korpela aloittaa:

"Olitkos eilen juoksemassa?" Johon minä: "Ei, kun polven hajottua puoli vuotta sitten, en ole sittemmin juossut."

"Jaajaa.", Korpela vastaa ja tuijottaa ohi.

Salmi sen sijaan haluaa aina kysellä henkilökohtaisia. Että miten avioliitto voi ja joko ois perheenlisäystä suunnitteilla. Tai muuttoa isompaan kämppään. Udellessaan Salmi kääntää tuolinsa kohti ja lyö kätensä ylileveille reisilleen. Paitapusero on vatsasta piukeena, jostain välistä näkyy pätkä karvaista valkoista kuoppaihoa. Kysymystä ei voi ohittaa mutinalla.

Kysyisivät jotain muuta. Kysyisivät vaikka jostain tv-ohjelmasta, Eu-vaaleista, tai siitä, mistä löytää halvimman mäyräkoiran. Tai parasta olisi, jos eivät kyselisi mitään.

Soitan kaverille:

"Nurmela perkele! Mitä kuuluu?"

"Pahaa kiitos. Läheks kaljalle?"



Wednesday, June 09, 2004

Saan sähköpostia jossa asiakas kirjoittaa:

"Soitin asiasta Salmelle, jolla oli kova kiire joten pyysi ottamaan yhteyttä sinuun."

Luen viestin ja totean, että se on Salmen heiniä. Klikkaan "forward"-kenttää, kirjoitan vastaanottajaksi Salmen ja kommentoin kuten hänkin kommentoisi minulle:

"Sun homma."

Laitan kädet niskan taa, nojaan tuolissani taaksepäin. Minä teen juuri niin kuin haluan ja se tuntuu hyvältä.

Ensimmäinen askel otettu.


Monday, June 07, 2004

Kesä näyttää tässä vaiheessa kylmältä ja pistää miettimään, mitä se on lomalla. Hivutan kotiin lomafirmojen esitteitä ja koetan puhua vaimoani matkalle.

-Mentäis vaikka kaupunkilomalle!

-Ja juostais jossain yliruuhkautuneiden nähtävyyksien luona ottamassa kaks kuvaa. Mitä lomaa se ois?

-No jos joku sellainen perus aurinkoloma? Ajattele, vaikka Kreikka?

-Vois olla...mut ei nyt ehdi suunnitella kunnolla, jos ensi vuonna?

-Mä haluan lähteä nyt jonnekin.

-Mä haluan mökille. Suomen kesä on parasta mitä mä tiedän.

-Ollaan oltu siellä joka saatanan kesä. Joka kerta pitää raahata rekkalastillinen tavaraa, mitä sun äitis saattaa tarvita siellä joskus. Siellä on lättänää maata ja yllätysvierailuja. Ei siellä voi ottaa mitenkään rennosti, saatana jäkitetään vaan.

-Mä luulin, että sä viihdyt siellä!

-Olen ennenkin sanonut, että rajansa kaikella. Pitääkö siellä koko loma viettää? Eikö voitaisi edes viikko olla muualla?

Vaimo ei sano mitään. Tuijottaa loukkaantuneena lehteään mitään kuitenkaan lukematta. Nyt sille on turha yrittää puhua, sanoin ihan liikaa, mitä ajattelin.

Ajatus kesälomasta painaa ahdistavana. Se on peukalonkokoinen piste keskellä otsalohkoa ja jomottaa tylpästi. Siihen ei auta enää olutkaan.

Tekisi mieli lähteä jonnekin. Pakoon. Jotain.

Tuesday, June 01, 2004

Kiljuset asuvat ahdasta kaksiotaan lihavan koiran ja teini-ikäisen lapsen kanssa. Rouva Kiljunen on vaimoni sisko, heissä ikäeroa on viitisentoista vuotta ja kokoeroa joku seiskyt kiloa.

Isä Kiljunen ajaa taxia ja tottelee vaimoaan. Mökillä hakkaa halot, kantaa vedet ja hakee tietynlaista rahkapullaa vaimolleen. Poika Kiljunen vihaa vanhempiaan, ei kykene edes muutaman sanan small talkiin. Jos poju ei kiroilisi, epäilisin että hän on mykkä.

Ilman vittusaatanaa kundi olisikin mykkä.

Mamma Kiljunen rakastaa vaaleanpunaista. Kiljusten vessa ja makuuhuone ovat vaaleanpunaiset, olohuoneessa on vaaleanpunainen matto ja jotain tuolejakin taitaa olla äklöllä värillä verhoiltuna. Hempeiden asioiden lisäksi Mamma Kiljunen rakastaa koiraansa. Se on hänelle "Pupu" ja "Vaavi" vaikka onkin täysikasvuinen susikoira. Hauveliaan mamma ruokkii haarukalla, eikä osaa komentaa koiraansa pätkääkään.

Miestänsä ja poikaansa sen sijaan Mamma Kiljunen kouluttaa huutamalla sellaisella äänenvoimakkuudella, jota hinaajakin kadehtisi. Eikä Mamma Kiljunen rajoita kiljumistaan yleisillä paikoilla, varsinkin jättimarketin lihatiskillä palaute raikaa.

Anoppi lähetti Mamma Kiljuselle puutarhakalusteiden yhteydessä neljä säkillistä vaatteita. Neljä. Kaikki vaatteet on haalittu kirpputorilta tai naapureilta. Mamma Kiljunen nosti desibelitason kattoon ja parjasi äitiään.

Silloin ymmärsin, mikä meitä yhdistää.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Site Meter